Vaikka suuret lumihanget ympäröivät pajaa ja katolta tippuva vesi tekee jäätikön illantuntumassa, kuulen jo mustarastaan viheltelevän siihen malliin, että kohta, ihan kohta päästään ilakoimaan kevään lämpimässä tuulessa.
Tämä saa aikaan ihmeesti vilskettä keraamikon sydämeen. En ole koskaan ollut talvi-ihminen. Rakastan kesää ja kevättä yli kaiken. Talvella voisin, jos se olisi mahdollista käpertyä nurkkaan talviunille. Olen suunnitellut tulevan kesän näyttelyä, joka pidetään tietenkin ulkona omalla pihalla. Viime syyskesällä meillä oli oikein kiva näyttely. Kävi ihan kivasti ihmisiä vaikka korona jo antoi tietoa itsestään. Ulkona on suhteellisen turvallista, kun pitää etäisyyttä kanssakävijöihin. Tiedossa on eläinhahmoja ja tietenkin myös ihmisiä, joita olen aina rakastanut kuvata. Laitan tässä nyt kuvan työstä, joka on ollut stadissa esillä muutama vuosi sitten Cafin yhteisnäyttelyssä.